Mikä on normaalia?

Kunnollinen. Normaali. Ihminen.

Yhteiskunnalla on tietyt raamit mihin meitä yritetään sovittaa. Mitä meidän kaikkien tulisi olla ollaksemme kunnollisia kansalaisia. Normaaleja?

Normaalia on opiskella itselleen ammatti, mennä oikeisiin töihin, löytää itselleen kunnollinen puoliso, ostaa talo, mennä naimisiin, saada lapsia, elää ihanasti yhdessä ja kuolla pois. Toivoen että joku järjestää sulle vielä kunnolliset hautajaiset. 

Oikeasti. Monenko elämä menee tällä kaavalla? Varmasti joidenkin, mutta myös monen elämä on kaukana tästä. Kuvailemani "normaali elämä" on ehkä joillakin haaveina, mutta tämän toteutuminen on monen asian summa. Elämä kun osaa yllättää ja heittää eteen odottamattomia käänteitä. Kaikkea ei voi suunnitella.

Se mikä on normaalia on pitkälle mielipideasia. Siitä mikä toiselle on normaalia voi se olla toiselle ihan jotain muuta. Toinen voi nähdä normaalina aivan eri asioita kuin joku toinen.

Kumppania etsiessä pitäisi löytää se kunnollinen puoliso, joka on oikeissa töissä. Mä näen että kunnollinen ihminen on rehellisesti ja aidosti oma itsensä. Ei yritä olla mitään muuta. Kohtelee muita ihmisiä hyvin. Ei ole väkivaltainen. Ei halua toisille pahaa. Eikä kenenkään ammatti ole arvokkaampaa kuin toisen. Toivottavaa olisi että kaikki saisivat tehdä juuri sitä mistä tykkää. Ihan mahtavaa jos sillä saa itsensä myös elätettyä!

Mä yritän katsoa ihmisiä ja asioita laajemmin sen laatikon ulkopuolelta. Haluan kuunnella mitä kenellekkin on tapahtunut. Miksi hän on nyt siinä pisteessä kuin on ja mihin hän on menossa. Kaikilla meillä on oma tarina. Elämä menee harvoin niiden"normaalin elämän standarnien" mukaisesti. Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Se on elämää. Me epäonnistutaan, kasvetaan, opitaan. 

Onneksi maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat. Kokoajan uskalletaan enemmän rikkoa rajoja ja toteuttaa rohkeasti itseään. Musta tuntuu että yhtä enemmän osataan ajatella laajemmin asioita ja suhtautua erilaisuuteen paremmin. Tämä jos joku on mun mielestä hienoa!

Vittumainen akka

Sillä hetkellä kun löydät oman polkusi ja alat toteuttamaan omia juttujasi muiden mielipiteistä piittaamatta, susta tulee hankala ja vittumainen ihminen. Joidenkin mielestä. 

Koska sä uskallat tehdä omaa juttuasi. Sä uskallat olla sinä. Uskallat rikkoa yhteiskunnan asettamia normeja. Joidenkin on vain vaikea hyväksyä tämä. Luulen että taustalla on kateutta siitä ettei itse uskalla toteuttaa asioita mistä unelmoi.

  Tämä

Missä käytöstavat?

Välillä sitä seuraa kauhulla miten ihmiset käyttäytyvät somessa. Millaisia kommenteja siellä heitetään ihan tuntemattomille ihmisille. Hei, missä käytöstavat ovat? Vai onko niitä? Voiko internetin ihmeellisessä maailmassa, somen syövereissä unohtaa kaikki käytöstavat ja laukoa toisille mitä mieleen tulee?

Ei todellakaan.

Ihan samoin kuin ilkeät sanat livenä, myös somessa kirjoitetut kommentit satuttavat. Somessa on helppo piiloutua nimimerkin taakse. Toimia täysin anonyyminä. 

Muista. Sä et ikinä tiedä ihmisestä, kuin sen pintaraapaisun, sen minkä ihminen jakaa somessa. Esimerkiksi toisen ulkonäköön on helppo tarttua. Etsiä siitä virheitä. Milloin on liian iso nenä, vinot silmät, höröt korvat...ihan mitä vain. Kuten sanottu, sä et tiedä sen ihmisen tarinaa. Voi olla että kyseinen ihminen on ok itsensä kanssa. Ilkeät tuntemattomian kommentit eivät häntä hetkauta. Hänen itsetunto on kohdillaan. Aina on kuitenkin se toinen puoli. Ihminen jolle heität ilkeän kommentin on saattanut kuulla asiasta koko elämänsä. Häntä on voinut kokea paljon kiusaamista. Joku ihan anonyymin kommentikin saattaa iskeä lujaa eikä seuraukset ole aina kauniit. Mieti mitä just sun ilkeästä kommentista voi pahimmillaan seurata.  Jos sulla ei ole mitään hyvää sanottaa niin ole hiljaa. 

Me ollaan kaikki erilaisia ja erinäköisiä, onneksi. kaikkien silmissä eri asiat ovat kauniita. Meillä on erilaisia mielipiteitä. Tämä kaikki on rikkaus. Sun ei tarvitse pitää kaikesta näkemästäsi, mutta sä voit miettiä miten siihen suhtaudut. Opettele suhtautumaan fiksusti.

Mä ajattelen että ilkeiden kommentien heittäjät ovat hyvin epävarmoja itsestään. Heillä on paha olla itsensä kanssa ja heidän on päästävä purkamaan tätä pahaa oloa jotenkin. He nostavat jollain tavalla itseään muiden yläpuolelle haukkumalla toisia. Ihan tuntemattomia ihmisiä ja ehkä vielä ihan anonyyminä netissä. 

Jos mietin itseäni, niin en pystyisi heittämään kenellekkään kommenttia tyyliin "Hyi kamala miten oot ruma! Tee nyt jotain itsellesi!"  Hitto mua hävettäisi tuon tyylisen kommentoinnin jälkeen. Mulle tulisi ihan kamala olo! Silläkään ei ole merkitystä olisinko sen tehnyt omalla naamallani vai anonyyminä. Jos mun eteen tulee jotain, mikä ei mun silmääni miellytä niin kyllä mä skrollaan vain ohi. 

Skrollaa sinäkin.

"Et voi olla kaikille kaikkea"

Meillä on vain yksi elämä, joka on loppupeleissä hyvin lyhyt. Miksi tuhlaisit elämääsi muiden mielyttämiseen? Vaikka teet mitä, niin et ikinä pysty mielyttämään kaikkia. 

"Toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää"

Säästä siis itseäsi ja mieti mitä SINÄ oikeasti haluat elämältäsi? Mistä sinä pidät? Mitä olet aina halunnut tehdä? Tee! Ota ihan pienikin askel. Se on jo alku kohti sinunlaista elämää. 

Varmasti sut valtaa välillä ajatukset että mitä muut ajattelevat? Mutta onko sillä loppupeleissä mitään väliä. Kuten todettu, kaikkia ei voi mielyttää. Varmasti tulet kohtaamaan epäilijöitä. Varmasti sua painetaan alas ja sun tekemisiä epäillään. Eikös se niin ole että kenenkään ei saisi poikeata siitä massasta tai yhteiskunnan asettamista raameista. Näin tehdessäsi saat varmasti huomiota. Lisäksi aletaan pelätä että sähän voit menestyä jollakin tavalla sillä omalla polullasi. Kateus nostaa päätään, jolloin sua on ehdottomasti painettava alas. Tiedätkö mitä? Hulluinta on että usein suurimmat epäilijät on sun lähipiiri. Voit joutuakin jossain vaiheessa miettimään kenen kanssa sun kannattaa oikeasti olla tekemisissä. Kuka haluaa sulle oikeasti hyvää? Ennenkuin huomaatkaan niin sun luo alkaa löytää tyypit jotka tsemppaa sua. Tyypit jotka uskaltavat myös olla ja tehdä sitä omaa juttua. Tyypit joita sä inspiroit ja rohkaiset olla oma itsensä!

Se että elät omannäköistä elämää ja teet omia ratkaisuja näyttää joidenkin silmissä siltä että olet itsekäs p*ska. Taas tämä negatiivinen ajatus astuu esiin.  Terve itsekkyys on hyvä juttu. Itseään täytyy opetella rakastamaan. Kuten sanottu, yksi elämä ja se on sun elämä. Sä saat olla itsekäs ja tehdä siitä sun näköisesi elämän. 

                                                    Katso itseäsi, mieti mitä SÄ haluat?

Pieni esittely

 

Hei, kiva kun eksyit tänne!

SemiAsiallista takana on Enni, kolmenkympin ohittanut nainen Etelä-Pohjanmaalta. Mä olen kahden pienen pojan äiti. Taloudessa majailee myös kaksi koiraa.

Arvostan terveellisiä elämäntapoja. Mä haluan voida hyvin ja pitää itseni semi-asiallisessa kunnossa kaikinpuolin. Pyrin itse syömään terveellisesti, ei kuitenkaan nuttura kireällä eli suklaa on välillä enemmän kuin ok. Liikunta on mulle iso henkireikä. Mä käyn salilla sen minkä kiireisen arjen keskellä ehdin. Ellen salille pääse niin koitan jumpata kotona. Oon kyllä tosi laiska treenaan kotona, mutta mä yritän! Koirat pitää myös hyvin liikkeessä eli lenkkeilen paljon. Lisäksi koirien kanssa juoksentelen agilitykentillä.

Miksi mä tämän blogin perustin? Mä tykkään kirjoittaa. Välillä tulee aina fillis että olisi kiva purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Ei välttämättä mitään järkevää, mutta antaa ajatuksen virrata ja ihmetellä lopputulosta. Blogeja mulla on aiemminkin ollut, yksi koira-aiheinen ja toinen joka liittyi vahvasti mun fitnessinnostukseen. Tässä blogissa aiheet heittelevät varmasti laidasta laitaan, mutta ei tätä(kään) tarkoitus ole niin vakavasti ottaa.

 Let`s Fun!